Karhunkierros 80 kisarapsa

Makaan sohvalla, räkä valuu ja pää on pipi, silti hymyilyttää kun muistelee viikonloppua…

Karhunkierros

Tätä on odotettu koko kevät, jännätty lumitilannetta ja tulvaa. Lumet suli hyvissä ajoin eikä tulvakaan enää haitannut.

Torstai-iltana startattiin Jussin kanssa liikkeelle kohti Keuruuta jossa oltiin yötä maailman tai ainakin Keuruun parhaassa B&B paikassa. Matka jatkui heti aamusta Iisalmen ja Kajaanin kautta kohti Rukaa. Pysähdyttiin syömään 160 startin aikaan ja sitä katsottiin facen livestä. Viereisestä pöydästä alkoi kuulumaan sama kellojen kilkatus ja todettiinkin että taitaa olla sama määränpää.

Rukalle päästiin puoli viiden maissa, hotelliin kamat ja numerolappuja hakemaan. Kisakylässä oli kuhina päällä ja ihmisiä paljon. Törmättiin Mikkoon ja Tuomakseen jotka molemmat olivat lähdössä samalle matkalle. Numerolappujen haun yhteydessä tarkastettiin pakolliset varusteet ja liiviin merkki että kaikki kunnossa.

Käytiin vielä Jussin kanssa avaamassa jalkoja ajon jälkeen hölkkäämällä lyhyt pätkä reitin ”maalisuoraa”, olihan siinä seuraavalle päivälle maisemaa ja mäkeä edessä!

20180525_181159414993114.jpg
Lopun vaarat Rukalta päin

Lauantaiaamuna herätys 4:45 ja nukuin ihme kyllä kellon soittoon asti. Puuro ja sämpylä naamaan, kamat kasaan ja bussille. Hautajärvellä starttiin jäi aikaa vajaa puoli tuntia joten nopea vessakäynti ja lähtöpaikalle Mikon kanssa odottelemaan starttia.

20180526_0642231123249598.jpg
Lähdöstä

Hautajärvi-Oulanka

 

Suunnitelmana oli lähteä juoksemaan alun helpot pätkät hyvää tahtia ja näin myös tein. Juoksu tuntui hyvältä ja olin letkassa jossa vauhti tuntui sopivalta. Sykkeet kuitenkin oli alusta asti korkealla mutta kun juoksu maistui niin ajattelin antaa mennä. Energiaa geelin tai patukan muodossa puolen tunnin välein naamaan. Keli oli lämmin ja aurinko paistoi, nestettä oli ensimmäisellä pätkällä kolmen lötköpullon verran mukana, kaikki meni tällä välillä. Oulankaan saavuttiin hyvissä voimissa ja virtaa täynnä, pari minuuttia 53:n startin jälkeen. Pullot täyteen, dropbagistä yksi lötköpullo lisää liivin selkään, geelejä mukaan ja matka jatkui.

20180526_0910281770240653.jpg

Oulanka-Basecamp

Lähdin huollosta yksin liikkeelle omaa hyvää vauhtia. Olin aikaisemin  miettinyt että miten paha ruuhka on kun saan 53:n hännän kiinni. Noin kilometrin juoksun jälkeen saavutin paikallaan olevan jonon hännän rappusten alapuolella. Kun huomasivat minun olevan 80:n juoksija, antoivat todella hienosti tilaa ohittaa ja kannustus oli kovaa. Tämä johti siihen että annoin mennä kovalla vauhdilla ohi, syke huiteli tapissa ja vauhtia oli välillä aivan liikaa tähän vaiheeseen juoksua. Virhe! Tässä vaiheessa kuitenkin juoksu tuntui edelleen todella hyvältä ja Oulankajoen varsi on muutenkin mielestäni reitin hienoimpia paikkoja juosta. Tällä pätkällä otin myös kisan ainoat pannut. Joku oli mennyt laittamaan juuren muuten tasaiselle alustalle, siihen kenkä tökkäsi ja päistikkaa maahan. Äkkiä ylös ja vakuuttelemaan muille ettei sattunut. Eikä sattunutkaan mutta oikea käsi ja vasen kyynärpää siinä aukesi. Pintanaarmuilla kuitenkin selvittiin. Vähän tämän jälkeen törmäsin ainakin Marianneen ja Jannaan joiden kanssa vaihdoin muutaman sanan ja hetken päästä myös Pasiin. Pasi oli pitkällä matkalla ja olin jo perjantai-iltana hänen menoaan seurannut gps-seurannasta. Näki kyllä että väsy painoi mutta mies vakuutti tulevansa maaliin ja näin tekikin! Mahtava suoritus! Onnea Pasi!

Sitten reitti kääntyy pois Oulangan varresta ja alkaa juurakkoisempi osuus. Tässä vaiheessa alkoi matka painamaan, vauhti hiljeni eikä energia uponnut. Vauhti ja ohittelut kostautuivat. Eteneminen meni kävelyksi, mieli oli synkkä. Aikaa oli kyllä ja tiesin että kävellenkin maaliin päästäisiin mutta se ei ollut tarkoitus. Sain väkisin otettua geelin ja vähän pähkinöitä. Laitoin musat soimaan kovaa ja muutaman kilometrin jälkeen alkoi juoksu taas maistua. Vauhti oli nyt rauhallista mutta juoksin kuitenkin. Jossain Kitkajoen varressa Tuomas saavutti minut, tsempattiin puolin ja toisin ja jatkettiin matkaa. Ei ollut voimia yrittää peesiin. Tuomas tulikin lopun hyvin ja Mikon kanssa samaan aikaan maaliin hyvässä ajassa. Näillä main reitti yhtyi 31:n reitin kanssa ja huoltoon ei enää ollut pitkästi ja polulla väkeä taas enemmän.

20180526_111709-1769591699.jpg
Ei tarvinnut yksin polulla olla.

Basecampiin saavuin ajassa 7:45, matkaa takana noin 60 km. Huollossa oli paljonkin tuttuja somesta ja muualta. Ainakin Jarkko ja Mika joiden kanssa muutama sana tuli vaihdettua. Molemmat tuli nähtyä reitillä useammankin kerran. Huollosta taas pullot täyteen, suolakurkkua suuhun, sipsejä mukaan ja raahustamaan eteenpäin.

 

Basecamp – Konttainen

 

Tämä väli on alkuun helppoa ennen Kumpuvaaraa ja Konttaista. Yritin juosta helppoa osuutta minkä jaksoin mutta vaikeaa oli. Saavutin jossain vaiheessa myös samalla matkalla vaikeuksissa olevan kisaajan. Molemmilla jalat kipuili ja päätettiin ottaa särkylääkkeet. Yhdessä jatkettiin eteenpäin. Lääke auttoi ja vuorovedolla saatiin kohtalaista vauhtia pidettyä. Kun nousut alkoivat, Joukolla oli enemmän menohaluja ja hän lähtikin yksin jatkamaan. Vähän tämän jälkeen itsekin sain jostain virtaa ja juoksu kulki hetken hyvin. Ennen Konttaisen huoltoa olevat nousut ja laskut kuitenkin imivät mehut ja vauhti taas hyytyi.

Ennen huoltoa näin 160:llä olevan Simon. Vaikeeta kuulemma oli ja sen voi vaan kuvitella kun oma olo oli mikä oli. Hurjia ovat nuo pitkän matkan menijät. Hattu päästä ja onnea Simolle ensimmäisestä satamailisesta!

Huollossa näin taas Joukon ja Jarkon joiden kanssa muutama sana taas vaihdettiin Jarkon kisarapsan voit lukea täältä. Kauaa en huollossa viihtynyt, väsytti, kurkku oli kipeä ja halusin päästä jo maaliin.

 

Konttainen – Maali

Tämä pätkä on profiililtaan rankin. Käytännössä pelkkää nousua ja laskua. Napit korviin, Slayer täysille ja tunkkaamaan. Nousut olivat odotetun rankkoja mutta maalin lähestyminen auttoi jaksamaan. Vihdoin Valtavaara ja siitä laskettelua Rukan viimeiseen nousuun joka on pitkä ja jyrkkä. Sauvoista olisi ollut tässä hyötyä mutta meni se näinkin. Mäen päällä olo oli huikea! Puoleen väliin juoksu oli sujunut hienosti mutta sen jälkeen matka oli aikamoista taistelua ja nyt palkinto odotti mäen alla. En ollut montaa juoksuaskelta tällä välillä ottanut mutta nyt oli pakko yrittää juoksun tapaista maaliin.

file 27-05-2018, 221532922374..jpg
Maalituuletukset. Photo: @onevisionfi #nutskarhunkierros2018

Laskun jälkeen maalisuora ja maalissa ajassa 12:17!  Maalissa ensimmäisenä Jouko tuli onnittelemaan ja kiittämään matkaseurasta. Kiitos itsellesi jos tätä luet :). Käväisin nopeasti ensiavussa puhdistamassa käsien haavat ja sen jälkeen syömään keittoa. Paljon oli maalialueella tuttuja mutta sen verran väsytti että en ihan sosiaalisimmillani ollut. Pahoittelut siitä 🙂 .

Jussin kanssa mentiin vähän ristiin ja nähtiinkin vasta hotellilla. Jussi veti todella hienosti ensimmäisen ultran ja hyvällä ajalla! Onnea ja kiitos hienosta reissusta!

 

Mitäs jäi käteen?

Viime vuoden ajasta lähti melkein kolme tuntia pois ja tavoitteena ollut 12-13 tunnin väli toteutui. Nyt reitti tosin oli viime vuoteen verrattuna paljon nopeammassa kunnossa. Juoksuun olen muuten tyytyväinen mutta ensimmäisen huollon jälkeen turhan keulimisen olisi voinut jättää pois. Uskoisin että rauhallisemmalla vauhdilla siinä kohtaa olisi säästänyt voimia loppua varten. Mutta vaikka vaikealta puolen välin jälkeen tuntuikin, niin kohtalaista vauhtia sai kuitenkin pidettyä eikä totaali sammumista tullut. Ilmeisesti joku pöpö oli jo juoksun aikana kimpussa koska viimeiset tunnit kurkku oli kipeä ja nokka vuoti.

20180528_115856880820689.jpg

Tästä sitten eteenpäin kohti Ylläs-Pallas-Hettaa…

Karhunkierros oli järjestetty taas todella hienosti ja on kaikin puolin hieno tapahtuma! Kiitos NUTSeille! Kiitos myös kanssajuoksijoille, todella paljon sai virtaa tsempeistä matkan varrella!

Isoin kiitos kuuluu tietenkin kotiin, ilman teidän tukea tämä ei olisi mahdollista!

 

Kiitos kun luit!

3 vastausta artikkeliin “Karhunkierros 80 kisarapsa

  1. Moi! Siniletti 53k täällä. Välillä jutteltiin ja ohitettiin toisillemme. Viimeisillä kerralla yritit tsempata minut mukaan. Kiitos paljon siitä! Mahani ei vaan kestänyt. Oli mukava lukea blogisi ja seurata tossusi matkan varrella. Onnea!

    Liked by 1 henkilö

  2. Päivitysilmoitus: Vuosi pakettiin – MunPolut

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s